Sølv Beate
(C) Larissa
VH11-053-0041
Virallinen nimi: Sølv Beate
Kutsumanimi: Beea, Bea, Solina
Sukupuoli: Tamma
Syntymäaika: 17.03.1999, 13v
Rotu, säkäkorkeus: Norjanvuonohevonen, 140cm
Omistaja: Jasmin Ala-Huhtola (Pöpi, VRL-10625)
Kasvattaja, Ex-omistaja: Njål Grahlem, Norja, Hilma VRL-10350
Asuintalli: Wia Lactea
Hoitaja: Ei oteta, ainakaan vielä.
Koulutustaso: HeB, 70cm
Painotuslaji: Kouluratsastus
Kilpailuhistoria: Tuntihevonen --> Yksityisratsu
Jälkeläiset
t. Lemming Beate i. Lemming (kadonnut) om. Stall Malmö
Virallinen nimi: Sølv Beate
Kutsumanimi: Beea, Bea, Solina
Sukupuoli: Tamma
Syntymäaika: 17.03.1999, 13v
Rotu, säkäkorkeus: Norjanvuonohevonen, 140cm
Omistaja: Jasmin Ala-Huhtola (Pöpi, VRL-10625)
Kasvattaja, Ex-omistaja: Njål Grahlem, Norja, Hilma VRL-10350
Asuintalli: Wia Lactea
Hoitaja: Ei oteta, ainakaan vielä.
Koulutustaso: HeB, 70cm
Painotuslaji: Kouluratsastus
Kilpailuhistoria: Tuntihevonen --> Yksityisratsu
Jälkeläiset
t. Lemming Beate i. Lemming (kadonnut) om. Stall Malmö
Kun kävin Dianan ja Disan kanssa tamma ja varsanäyttelyssä Helsingissä, tuli samalla keskusteltua erään mukavan naishenkilön kanssa hevosista. Nainen sanoi ostaneensa ihanan suomenhevosorinsa Suokukan Ratsastuskoulusta, joka sijaitsi aivan nurkan takana. Talli oli lopettamassa, ja myi siis monta ihanaa hevosta muualle, kilparatsuista pullaponeihin.
Tietenkin innostuin kovasti, miksen ainakin kävisi katsomassa mitä siellä oikein myytiin? Näyttelyn jälkeen poikkesinkin Suokukassa, josta löysin Bean. Kuvankauniin norjanvuonohevosen, ja lopulta ostinkin tamman vaivaisella 1500 eurolla.
Bea on sellainen mahtava poni, joihin törmää jokaisessa ratsastuskoulussa, jopa useampaankin kappaleeseen. Tammalta ei löydy ylimääräistä virtaa, kuin erikoistapauksissa, ja se on täysin maastovarma. Vaikka raippaa kehotetaankin käyttämään aina kun joku sillä ratsastaa, se ei oikeastaan edes ole tarpeen. Ponista kuin ponista tulee helposti täysin turta, jos sitä hakataan ja potkitaan eteenpäin, siinä luulossa ettei se jääräpäisyytensä vuoksi suostu liikkumaan eteenpäin. Tosiasia kuitenkin on, että nämä ponit kaipaavat vain pehmeitä apuja, monipuolista liikuntaa, ja yhden, tutun ratsastajan, joka tietää ettei hakkaaminen auta sitten millään tavalla.
Kun ratsastajana on se "oma ihminen", poni kulkee hiukan pehmeämmilläkin avuilla. Jos muistaa käyttää mahdollisimman pehmeitä ja pieniä apuja, ja muistaa myös välillä harjoitella yksinkertaisempiakin juttuja, Beean mielenkiinto pysyy ratsastuksessa ja tehtävissä. Toisinaan myös naksutinkoulutus on paikallaan, sillä se on mahtava keino saada Beea taas kuuntelemaan pohjeapuja.
Bea on leppoinen, eikä ikinä hoppuile, lähtee ravaamaan ehdottomasti vain saadessaan käskyn. Esteillä tosin raippaa kannattaa muistaa aina joskus vihauttaa, sillä Bea ei kovinkaan halukkaasti nostele jalkojaan
Tietenkin innostuin kovasti, miksen ainakin kävisi katsomassa mitä siellä oikein myytiin? Näyttelyn jälkeen poikkesinkin Suokukassa, josta löysin Bean. Kuvankauniin norjanvuonohevosen, ja lopulta ostinkin tamman vaivaisella 1500 eurolla.
Bea on sellainen mahtava poni, joihin törmää jokaisessa ratsastuskoulussa, jopa useampaankin kappaleeseen. Tammalta ei löydy ylimääräistä virtaa, kuin erikoistapauksissa, ja se on täysin maastovarma. Vaikka raippaa kehotetaankin käyttämään aina kun joku sillä ratsastaa, se ei oikeastaan edes ole tarpeen. Ponista kuin ponista tulee helposti täysin turta, jos sitä hakataan ja potkitaan eteenpäin, siinä luulossa ettei se jääräpäisyytensä vuoksi suostu liikkumaan eteenpäin. Tosiasia kuitenkin on, että nämä ponit kaipaavat vain pehmeitä apuja, monipuolista liikuntaa, ja yhden, tutun ratsastajan, joka tietää ettei hakkaaminen auta sitten millään tavalla.
Kun ratsastajana on se "oma ihminen", poni kulkee hiukan pehmeämmilläkin avuilla. Jos muistaa käyttää mahdollisimman pehmeitä ja pieniä apuja, ja muistaa myös välillä harjoitella yksinkertaisempiakin juttuja, Beean mielenkiinto pysyy ratsastuksessa ja tehtävissä. Toisinaan myös naksutinkoulutus on paikallaan, sillä se on mahtava keino saada Beea taas kuuntelemaan pohjeapuja.
Bea on leppoinen, eikä ikinä hoppuile, lähtee ravaamaan ehdottomasti vain saadessaan käskyn. Esteillä tosin raippaa kannattaa muistaa aina joskus vihauttaa, sillä Bea ei kovinkaan halukkaasti nostele jalkojaan